HAASTATTELUSSA JAANA KIVIMÄKI - VAMMAISRATSASTUS

Olen jo pidempään puhunut kehitteellä olevasta postaussarjasta, joka oli alunperin tarkoitus aloittaa jo alkukesästä. Blogin taukoilun ja muun myötä aloittaminen on kuitenkin viivästynyt, mutta tässä sitä nyt ollaan, vihdoin ja viimein! 

Postaussarjassa haastattelen eri hevosaloihin erikoistuneita ihmisiä, ammattilaisista niin puskaratsastajiin kuin harrastajiinkin. Tarkoitus olisi käydä läpi mahdollisimman laajasti koko hevosalaa - esteratsastajia, kouluratsastajia, raviohjastajia, valjakkoajajia, hevoskuiskaajia ja paljon muuta! Sarjan osia kirjoittelen tasaiseen tahtiin muiden "normaalien" postausten lisäksi, aina silloin kun haastateltavia löytyy ja aikaa kirjoittamiselle on. Toivottavasti pidätte ideasta, muistathan kertoa mielipiteesi postauksesta kommenttikehään?


HAASTATTELUSSA JAANA KIVIMÄKI - VAMMAISRATSASTUS



Vammaisratsastus on ratsastusta, jossa ratsastaja oppii ratsastamaan vamman tai rajoitusten haitan asettamien puitteissa ja ne huomioiden. Erityisryhmien ratsastuksella tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on jonkin vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla oleville ratsastustunneille. Erityisryhmille sopivia ratsastuksen muotoja ovat kouluratsastus, matkaratsastus, lännenratsastus, vikellys, esteratsastus ja valjakkoajo. Vammaisratsastus on lisääntynyt Suomessa. Suomen Ratsastajainliiton lukujen mukaan Suomessa on noin 3 000 vammaisratsastajaa. Lähde: Wikipedia

   "Olen Jaana Kivimäki, vammaisratsastaja ryhmässä 2. Olen pikkutytöstä asti hevosen selässä tai kärreillä viihtynyt heppahullu. Aloitin ratsastuksen kuusivuotiaana Kuopiossa Savisaaren ratsastuskoulussa alkeiskurssilla. Olin jo ennen sitä itsenäisesti ja satunnaisesti ratsastellut, ajellut ja hoidellut isäni ravihevosia. Loukkaannuin vuonna 2004 hevoskuljetusautoni lastaussillan romahdettua päälleni, vammauduin vakavasti ja olen nyt alaraajahalvaantunut."

  Jaana on niin Suomessa - kuin muuallakin maailmalla menestynyt vammaisratsastaja. Niinkuin edellä mainittua, hänen uransa hevosten parissa alkoi jo pienenä samalla tavalla kuin varmasti monen muunkin ratsastajan ura on alkanut: ratsastuskoulun alkeiskurssilla. Tosin Jaana oli hevosten seurassa ollut ja hevosia hoidellut koko ikänsä myös ennen ratsastuksen aloittamista, isänsä ravihevosten parissa. Todellisen hevoskärpäsen puraistua ja ratsastuksen aloitettua ura alkoikin urkenemaan nopeasti, sillä kilpaileminen aloitettiin melko lailla heti alkeiskurssin jälkeen, esteratsastuksen merkeissä.





   Ensimmäisen oman ponin Jaana sai ollessaan 11-vuotias, perheen muuttaessa Kuopiosta Kouvolaan. Ponin nimi oli Brandy ja se oli Jaanalle tullessaan vasta neljävuotias ratsuponin alku. Ensimmäiset vuodet Brandyn kanssa menivätkin kuulemma niin, että lähes joka ratsastuskerta tipahdettiin kerran jos toisenkin alas ponin selästä.. Mutta ponit ovat poneja, esteet ovat tehty kierrettäviksi ja laitumien aidat ylitettäviksi, eikös se niin mene?


"Brandy oli vasta neljän vanha kun se tuli minulle ja muutama vuosi meni kyllä melko lailla tippuessa ponin selästä lähes jokaisella ratsastuskerralla" 

  Kuitenkin Jaanan periksiantamattoman luonteen ja kovan työn ansiosta yhteistyö ponin ja ratsastajan välillä alkoi pikkuhiljaa sujua, eikä mennyt kauaakaan kun he olivat voittaneet piirimestaruuden rataesteillä Jaanan ollessa vain 13-vuotias. Ratsukko kisasi esteratsastuksessa yli metrin luokissa hyvin tuloksin! Hän ratsasti kilpaa myös koulu- ja kenttäratsastuksessa seura- sekä kansallisella tasolla. Myöskin samoihin aikoihin talliin asteli Jaanan toinen oma poni Minette, jonka jälkeen poneja sekä hevosia on tullut ja mennyt jos jonkin verran.





   Vuonna 2004 tapahtuikin ikävä ja yllättävä käänne Jaanan elämässä, kun hevosauton lastaussilta romahti hänen päälleen. Onnettomuuden johdosta hän vammautui vakavasti ja on nyt alaraajahalvaantunut.
 "En antanut vammani lannistaa ja vaikeina alkuaikoina opettelin liikkumaan ja totuttelemaan erilaiselta tuntuvaan vartalooni uudelleen. Sain voimia kahdesta ihanasta lapsestani ja hevosista, joiden parissa olin koko elämäni noin kolmekymmentä vuotta touhuillut. Lapseni, pojat olivat vammautuessani pieniä, vain 8 ja 4 vuotiaita. Ratsastuksen aloitin ratsastusterapiassa ja aivan uusin avuin, vain neljä kuukautta onnettomuuteni jälkeen. Ei ollut helppoa ei, mutta lopulta se alkoi sujua. Alkuun hevosia tuli ja meni, kaikki hevoset eivät todellakaan sovellu vammaisratsastajalle, varsinkaan näin vaikeasti vammautuneelle." Onnettomuuden jälkeen henkilökohtaisista syistä hevostilan ja hevosten hoitaminen alkoi käydä liian raskaaksi Jaanalle, joten hän päätti myydä paikan pois ja jättää itselleen vain kaksi hevosta. Hevostilan myymisen ja muuton jälkeinen aika oli Jaanalle raskasta aikaa, mutta hänellä oli tukena monia hyviä ystäviä ja avustajia, sekä kaksi lasta, joista sai voimia jatkaa eteenpäin.
"Olen elämässäni huomannut, että alamäet on tehty noustaviksi, pohjalla on välillä käytävä, opittava taas kerran jaksamaan yhä vain kovemmalla psyykkeellä ja voimalla."

    Vaikeimmista ajoista aikaa on kulunut jo useita vuosia ja vaikka vamman kanssa eläminen sekä uuteen vartaloon totutteleminen on ollut haasteellista, Jaanan esimerkillisen hienon asenteen ansiosta siitä on selvitty ja pohjalta on noustu!






    Jaanan omien sanojensa mukaisesti vammautuminen antoi nopeamman tien päästä kilpailemaan ulkomaille kansainvälisiin kilpailuihin, sillä siihen aikaan Suomessa ei juurikaan ollut pararatsastuskilpailuja. Vammaisratsastuksessa Jaana on vuosien varrella saavuttanut vaikka ja mitä, muun muassa entisellä hevosellaan Collected Canterilla Jaana ratsasti EM-hopeamitallin ja kilpahevosellaan Grivisillä Jaana osallistui Lontoon paraolympialaisiin sekä Kentuckyn MM-kisoihin rapakon toisella puolella. Jaana on ratsastanut myöskin nykyisen kilpakumppaninsa Bellilenen (josta kohta lisää) kanssa peräti kahdeksan kansainvälistä voittoa, joista mm. kaksi on Pohjoismaiden ja Baltian mestaruuskultamitaleja. Bellilenen kanssa Jaana on myös kvaalannut Rio De Janeiron paraolympialaisiin, joihin pääsy kuitenkin estyi niskavamman vuoksi. Lisäksi nyt EM-kilpailuiden jälkeen, Bellilene ja Jaana ovat saavuttaneet kaksi henkiläkohtaista nelossijaa.


    Ja nyt enemmän siitä Bellilenestä! Nykyään Jaanan kilpahevosena toimii siis 11-vuotias hollantilainen puoliverinen Bellilene. Bellilene löytyi ikäänkuin puolivahingossa Jaanan ollessa Hollannissa ja Belgiassa hevosenostoreissulla. Näistä maista oli valmiiksi suunniteltuina ja etsittyinä kymmenisen hevosta, mutta lopulta he päätyivät katselemaan myös muita sijaintinsa puolesta lähialueilla myynnissä olleita hevosia ja päättivät mennä katsomaan Bellileneä, vaikkei se läheskään kaikkia Jaanan asettamia kriteerejä täyttänyt. Saapuessaan tamman luokse Jaana koeratsasti sen, mutta ei saanut sitä avuillaan edes ravaamaan. Hän käski omistajaa ratsastamaan Bellileneä kaksi päivää vain äänellä ja kahdella piiskalla, kokonaan ilman jalkoja. Siispä muutaman päivän kuluttua Jaana meni testaamaan tammaa uudelleen ja hän oli täysin myyty.

"Se vaan vei mun sydämen"





    Jaana Kivimäki on hieno esimerkki periksiantamattomasta taistelijasta, josta kaikki saisivat ottaa mallia. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja joskus tapahtuu asioita joita ei haluaisi tai ei olisi uskonut tapahtuvan, mutta useimmiten jonkun oven sulkeutuessa avautuu monta uutta, erilaista ovea ja mahdollisuutta elämään. Niinkuin Jaanan vammautumisenkin myötä moni ovi sulkeutui mutta moni uusi ovi avautui. Kannattaa siis olla avoin ja keskittyä asioiden positiivisiin puoliin, eikä jäädä vellomaan negatiivisuudessa ja asioissa, joihin ei enää jälkikäteen voi millään tavalla vaikuttaa. Joskus voi olla vaikeaa, mutta niinkuin Jaana sanoi: "alamäet on tehty noustaviksi, pohjalla on välillä käytävä, opittava taas kerran jaksamaan yhä vain kovemmalla psyykkeellä ja voimalla."



    Vammaisratsastus on varmasti monelle lähes tuntematon laji, mutta toivon, että Jaanan tarinan avulla yhä useampi ja useampi ihminen oppii arvostamaan vammaisratsasusta ja muuta vammaisurheilua. Tähän loppuun vielä pienet terveiset Jaanalta:


"Olen periksiantamaton taistelija ja yritän olla esimerkillinen urheilija, urheilumenestykseni ohella haluan edistää vammaisurheilun asemaa ja nostaa sen arvostusta niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Haluan toimia tsemppiä antavana esimerkkinä ja luoda uudenlaista kuvaa vammaisuudelle."



Kiitos kun luit postauksen, muistathan jättää mielipiteesi kommenttikehään? Ja mikäli blogi alkoi kiinnostaa enemmänkin, jatka ihmeessä lukemista ja liity lukijaksi!