Tulevaisuudenlupauksia

Viime syksynä kun Himppu tuli meille, sen kunto oli aivan nollassa. Puolen kilometrinkin lenkki sai sen täysin hengästymään, kun käytiin sillä ratsastuksenopettajani kanssa kävelemässä ensimmäistä kertaa sen nykyisellä talvitallilla. Talven ajan menimme paljon lyhyitä lenkkejä noin 2km pituisia, Himpun toisen ponikaveri Kepposen kanssa jolloin sen kunto lähti jonkin verran nousemaan, ainakin siihen nähden mitä se oli kun meille tuli. Kun kesällä Himppu tuli meille Kepposen kanssa menimme helposti 4km lenkkejä maastossa ratsastaen. Menimme lujaa, teimme ikimuistoisia retkiä kavereideni kanssa ja silloin menimme myös jonkun verran kentällä. Silloin vasta huomasin, ettei Himppua ole koskaan ratsuponiksi tarkoitettukaan. Pian aloin myös tajuamaan etten pysty enää kauaa sillä ratsastamaan, jolloin vaihtoehdoksi en edes osannut vielä kuvitella että joskus tähtäimessä olisi sama asia mikä nyt, raviponin ura. Kun Himppu lähti takaisin talvitallilleen, tajusin että oikeasti voisin joskus alkaa ajamaan tuolla ponilla! Himpun kunto oli ratsastamiseen jo erittäin hyvä pikkuponilta, mutta kuten kaikki tietää, ajamiseen tarvitsee osakseen täysin eri lihaksia ja ajaminen vaikuttaa eri paikkoihin täysin eri tavalla kuin ratsastaessa. Pian suunitelmissa olikin koppa- ja kilpakärryt jotka sainkin pian. Ennestään Himpulla oli vain jumalattoman kokoiset valjakkoajokärryt, sillä Himppuhan ennen asusti kartanolla. Samalla aloin kärryjen lomassa etsimään Himpulle muitakin ravitarvikkeita, kuten ravisuitsia ja muuta tälläistä. Siitä päivästä kun sain kärryt, olen tähänkin päivään asti niillä harjoitellut  Himpulle peruskuntoa, joka on ollut toistaiseksi vielä helppoa. Mutta tiedän, että matka siihen päivään kun ensimmäisen startin tuolla ponilla ajan, tulee olemaan pitkä ja kivinen tie. Seuraavat 4 kuukautta ainakin harjoittelemme peruskuntoa, jonka jälkeen otamme reilun kuukauden verran nopeutta, ennen kuin ajan P-ajokortin. Tarkoituksena olisi siis ajaa ensi kesänä poniajolupakortti, Himpulla. 

Voisi kuvitella, että mitä sitä suotta treenaamaan, suoraan vaan kärryille ja radalle! Ehei, se ei todellakaan ole niin helppoa, jolle olen vasta nyt itsekkin alkanut valaistumaan.. Ei ihminenkään opi uusia asioita siitä vain, sitä täytyy opettaa. Sama pätee poneillekkin, myös poniraviurheilussa. Vielä monta asiaa on meillä kummillakin opittavina, en edes halua tietää mitä kaikkea luvassa on. Nyt kun on tilaisuus, otan kaiken elämästä irti ja menemme Himpun kanssa hurjaa vauhtia kohti tähtiä! 

- which leaves it to the past, to find their future -